En muista aikaa, jolloin lapsuuskodissani ei olisi ollut kangaspuita. Eikä meillä liioin ollut ostomattoja, sillä äiti kutoi tai oli kutonut kaikki matot. Se oli minusta ihan tavallista.
Jossain vaiheessa pääsin kutomaan itsekin. Kaikki oli valmiina: loimi puissa, kuteet leikattu, raidat suunniteltu. Äiti opetti, miten tehdään kunnon reuna (kudottiin kolmelta, tietysti) ja opasti muutenkin, mutta muuten kutoa posotin kaikessa rauhassa räsymattoja itselleni ja sisarellenikin alatuvaksi kutsutussa huoneessa, joka oli samassa rakennuksessa saunan kanssa. Kuuntelin radiosta, mitä sieltä sattui tulemaan – yhtenä kesänä kuuntelin olympialaisista käytännössä kaikki lajit. Se oli ehkä vuonna 1980.
Niin kuin voi huomata, matto on haalistunut ja käyttö näkyy. Mutta niinpä se onkin kulunut jalkojen alla yli kolmekymmentä vuotta.
Opiskeluvuosieni aikana kudoin kesäisin paljon, ja tuumin, että ei ole vaikeaakaan. Vankasti keski-ikäisenä keksin pyrkiä opiskelemaan tekstiiliartesaaniksi, ja vasta silloin pääsin kokeilemaan, mitä on räsymaton kutominen alusta asti.
Raitojen suunnittelu, menekkien laskeminen, loimen luominen ja kankaan rakentaminen – kaikki se opetettiin. Vasta silloin todella tajusin, minkälainen työmäärä oli tehty ennen sitä, kun pääsi istahtamaan penkille ja kutomaan. Pelkästään kuteiden leikkaamisessa oli iso työ.
Mutta kun sitten pääsi kutomaan – se oli yhtä hauskaa kuin ennenkin. Kude kuteelta, raita raidalta tuli valmista. Aloituskuvana on kuvaa räsymatosta, jonka kudoin opiskeluissani. Suunnittelin muutaman raitamallin ja maton saaja – nuorempi poikani – valitsi mieluisensa.
Tällä hetkellä nostattelen itsessäni puhtia kutomiseen. Omissa puissani on vielä kolmisen metriä kokeilulointa, johon testailen eri materiaaleja. Sen jälkeen olisi vuorossa mattoloimen luominen ja kuteiden leikkuu. Olen jo hankkinut kierrätyskeskuksesta kolme isoa kassillista farkkuja.
Inspiraation hakemista varten hyllyssäni on runsaasti materiaalia. Minkäs kirjahamsteri luonnolleen voi. Nyt vain pitäisi kehitellä itselleen suunnitelma, jonka mukaan edistäisi kaikkia keskeneräisiä tekemisiä ja mielestä esiin pyrkiviä ideoita.
Ei kommentteja