Ihka ensimmäinen pöytäni

Ei kommentteja

Minulla ei ole koskaan ollut nukketaloa eikä sellaista ole tullut myöhemminkään hankittua – poikalapset kun eivät ole sellaisesta olleet kiinnostuneet.

Nukenteon myötä nukketalotkin ovat alkaneet kiinnostaa ainakin sen verran, että niitä ja niihin tulevia kapineita on ollut hauska katsoa näyttelyissä. Hauska on myös katsella taitavien tekijöiden luomuksia!

Kun käsissäni olivat Moreenilta  saadut arviokappaleet Nukketalosta nukkekodiksi (Susanna Tunturi-Anttila) ja Tee itse nukketalo (Hanna Meronen) päätin, että jotain on yritettävä.

Selasin ja lueskelin kirjoja pitkään, ennen kuin sain ryhdyttyä toimeen – oli tunne, että tuloksena on vain liimaa joka puolella ja epäonnistuneita osia. Mutta yritettävä oli, kun olin luvannut kokeilla.

Päädyin väkertämään ihan ensimmäisen pöytäni ja tutustuin samalla jiirisaksien käyttöön.

Pöydän jalka on jo liimattu, tulossa pöytälevy.

Kun pääsin alkuun, innostuin niin paljon, että lähdin hankkimaan ääriviivatarroja ja puisia nappeja – ihan vain pikkuista pöytääni varten.

Pöytälevy maalia vaille valmiina.

Valmiin pöydän maalasin kalkkimaalilla ja olen oikeastaan lopputulokseen melkoisen tyytyväinen.

Ohjeet olivat hyvät ja selvät, joten arvelen, että koetan vielä muidenkin kapineiden tekoa, varsinkin kun tuli hankittua ne jiirisaksetkin…

Ensimmäinen pöytäni kera neuleen.

Kolmiulotteisten kappaleiden hahmottaminen on minusta vaikeaa. Siksi Tee itse nukketalo -kirjaan tarttuminen vähän arvelutti.  Enhän minä osaa!

Kirjaa lueskellessa pakokauhu kuitenkin helpotti, kiitos Hanna Merosen rohkaisevan tyylin ja selkeiden ohjeiden.

Tiesin, että blogitekstin kirjoittaminen venyy ikuisuuksiin, jos alan tehdä kokonaista taloa, niinpä napsin pari ideaa ja tein vain  pari osaa ideoimaani puutarhamajaan.

Pylväät puutarhamajaan.

Kirjassa vinkattiin, että munakoteloiden röpelöiden pinta on omiaan tiilien tekoon. Niinpä sekoitin akryyliväreistä mieluisan sävyn ja sudin maalin koteloon. Pylvään (foliorullan hylsy) olin käsitellyt gessolla ja lätkinyt pintaan struktuuripastaa.

Palasten leikkelyyn, liimaamiseen ja struktuuripastalla saumaamiseen meni aika tavalla aikaa, mutta näpertely oli myös mukavaa ja rauhoittavaa. Tulos ei ole ihan sellainen kuin suunnittelin (niistä näkyy, että rappari on aloittelija), mutta eivätköhän pylväät vielä paikkansa löydä. Ehkä teen köynnöskasveja, joilla somistan pylväät.

Arvelen, ettei tämä tähän jää. Kun pääsin alkuun, rohkeuskin lisääntyi. Mainiot kirjat minihommien tekoon!

Ei kommentteja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *