Huonoja uutisia

Ei kommentteja

Huonoille uutisille ei ole koskaan hyvää aikaa. Huonot uutiset ovat aina huonoja, oli sitten loistavalla tuulella tai ei.

Olin pitkin kesää aina välillä seikkaillut netin syövereissä etsimässä sopivaa ikonia maalattavaksi. Toisen olin löytänyt jo keväällä ennen kevätkauden päättymistä, mutta toinen ei vain tahtonut tulla löydetyksi. Lopulta päätin, että olkoon – aloitan yhdellä.

Ja sitten tuli päivä, jolloin tulivat ne huonot uutiset, tieto läheisen ihmisen vakavasta sairaudesta. Olin samana päivänä  menossa ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen ikonimaalausryhmään ja hetken jo mietin, että jäisin kotiin. Voimat pakenivat, pää tyhjeni ajatuksista.

Seuraavana hetkenä päätinkin lähteä ja ryhdyin kuumeisesti etsimään sitä toista ikonia: tuntui siltä, että nyt jos koskaan se toinenkin olisi tarpeen. Ja se löytyi: suojelusenkeli.

Kuvittelin, että olin koonnut itseni tarpeeksi hyvin, mutta kun olin selittämässä opettajalle, mitä aion maalata, en saanut sanaa suustani vaan aloin itkeä. Tovin keskustelun jälkeen pyyhin kyyneleet, niistin nenän ja ryhdyin töihin.

Ääriviivojen piirtäminen kalvopaperille, ikonilautojen hiominen, kuvan siirtäminen, ääriviivojen maalaaminen. Keskittyminen alkuvalmisteluihin helpotti oloa. Jokainen pienikin viiva  ja siveltimen veto vei ikonia eteenpäin. Väliäkö sillä, onko ikoni valmis ensi jouluna vai vasta ensi keväänä.

*****

Torstainen kolmetuntinen on aikaa, jolloin puhelin pysyy äänettömällä. Vastaan vain puheluihin, jotka tulevat lähimmiltä ihmisiltä, muut saavat odottaa. Ikonimaalausryhmässä en tavoittele juuri mitään, minä vain teen. Hitaasti.

Olen ikonimaalarina vielä täysi noviisi, mutta olen oppinut olemaan välittämättä siitä, että hyvien päivien lisäksi on päiviä, jolloin mikään ei onnistu ja päiviä, jolloin jo tehdyn työn joutuu tekemään uudestaan.

Useimmiten en juuri osallistu keskusteluihin (kyllä, ikonipiirissä myös keskustellaan aika ajoin), vaan keskityn omaan tekemiseeni ja kuuntelen toisella korvalla muiden juttelua.

Eilen korviini osui huomautus “ikoni valitsee maalarin”. Katselin valitsemani ikonin kuvaa ja tuumin, että taisi olla tarkoituksensa silläkin, että en aiemmin löytänyt sitä toista ikonia maalattavaksi. Sopiva ikoni osui kohdalle juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsin. Ikoni valitsi minut enkä minä ikonia.

Ei kommentteja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *