Jos pystyisin keskittymään vain yhteen kädentaitojen lajiin, saisin varmasti nopeammin valmista aikaan ja ufoja pyörisi kaapissa vähemmän. Olen kuitenkin tullut vuosien mittaan siihen tulokseen, että tuskin tulen muuttumaan.
Välillä keskeneräisyys kuitenkin harmittaa: ainakin silloin, kun on tullut tilanneeksi pinon arvostelukappaleita ja ne vain makaavat pöydän kulmalla. Reilu vuosi takaperin innostuin kovin monesta neulekirjasta ja kuvittelin saavani puikoille vaikka mitä ja ihan säällisessä ajassakin. Enpä saanut. Viime syksy oli toisaalta raskaanpuoleinen ja toisaalta loppuvuodesta tuli myös iloinen uutinen odotettavissa olevasta lapsenlapsesta. Neulomukset kullanmurulle sivuuttivat kaiken muun (ne valmistuivat ajoissa, niin kuin edellinen postaus kertoo) ja kirjat odottivat edelleen uskollisesti pöydän kulmalla.
Koska kirjan elinkaari on mahdottoman lyhyt, todennäköisesti kaikki viime vuonna ilmestyneet kässäkirjat saa jo jostain alennuksella ellei painos ole loppunut. Hilary Grantin Pohjoiset neuleet näin Helsingin kirjamessuilla vitosella…
Tästä neulekirjasta pidän kovasti. Kirjoneuleet eivät ole hirmuisen monimutkaisia ja neuleissa on väriäkin (ei siis pelkästään valkoista, harmaata, mustaa ja hiekanväriä). Plussaa ovat tietysti kauniit maisemakuvat – neulekirjathan tapaavat nykyään olla myös fiilistelyyn tarkoitettuja ja kauniita katsella.
Kirjan mallineuleet on tehty Jamieson’s Shetland Spindrift -langasta, mutta sitä en lähtenyt kokeiluun tilaamaan. Onneksi kirjassa mainittiin kotimainenkin vaihtoehto, joten puikoilla on nyt Tukuwoolia.
Nämä kämmekkäät valitsin ensimmäisenä kokeiluun, sillä pidin niiden riittävän pitkästä mallista. Oikeastaan ainut asia, jota vähän mallivalikoimassa ihmettelin, olivat leveät ja leveäsuiset tumput. Niissähän puhuri pääsee puremaan ranteita!
Kirjassa oli kuitenkin useampikin malli, joka kutkutti. Esimerkiksi tämä kauluri.
Tykkään pienistä neuleista, koska on melko todennäköistä, että hidaskin neuloja saa ne joskus valmiiksi. Jos ei muuten, niin päättämällä antaa neulomuksen esimerkiksi syntymä- tai joululahjaksi, jolloin deadline voi parhaassa tapauksessa panna puikkoihin vauhtia.
Sukkakirjojahan on tänäkin vuonna tullut markkinoille vaikka kuinka monta. Tämä viimevuotinen Merja Ojanperän Näyttävimmät villasukat on siis jo vanhaa satoa.
Kirjassa on parikymmentä sukkamallia ohuille, keskipaksuille ja paksuille langoille. Osassa malleista on omaan makuuni vähän liikaa kaikkea, mutta joukossa on monta mallia, jotka voisin neuloa. Ensimmäiseksi valitsin Haiku-mallin osaksi sen helppotekoisuuden vuoksi, osaksi siksi, että löysin varastoistani sopivaa lankaa, jonka olin ostanut Ilulta aikoja sitten.
Ei ole vadelmanpunaista, mutta hyvin tämäkin sopii – ellei jopa paremmin – Haiku-nimeen. Malli on sen verran helppo, että onnistuu jopa minulta televisiota katsellessa.
Sopivan hetken tullessa voisin neuloa kirjasta vaikkapa nämä Vivace-sukat…
tai sitten Miljöö-sukat:
Ison plussan ansaitsee se seikka, että kaaviot ovat kunnollisen kokoiset, ei tarvitse tihrustaa.
Pienten neuleiden osastossa ehkä suosikkini ovat huivit. Vetoa kammoksuvalle ne ovat ihan ehdoton juttu. Niitä ei oikeastaan voi olla liikaa. Huivimieltymyskään ei ole kuitenkaan tehnyt minusta nopeaa neulojaa, mutta olen sentään ryhtynyt opettelemaan myös pitsihuivien neulomista. Tämä Myrskytuuli-malli Pirjo Iivosen kirjasta Unelmien huivit on ensimmäisenä listalla.
Niin kuin kuvasta näkyy, olen vielä ihan alkumetreillä vai pitäisikö sanoa alkusenteillä. Mutta kyllä tämä valmistuu omalla ajallaan.
Joskus aikaisemmin hankin tohkeissani kässäkirjoja ilman tarkempaa harkintaa. Nykyään kriteerini on se, että kirjassa pitää olla useampi kiinnostava malli – jos on vain yksi, en osta vaan lainaan kirjastosta. Tässä kirjassa kiinnostavia malleja on monta, joten huivivarastoni saattavat hyvinkin komistua.
Ja ilmeisesti neulojissa on muitakin huiveista pitäviä, sillä tällä hetkellä tämän kirjan painos näyttää olevan lopussa.
Pinossa odottelee vielä jokunen kirja, joten syyllisyyden purku blogissa jatkuu ennemmin tai myöhemmin;-)
Ei kommentteja