Niin vain ehti kuukausi ja vähän ylikin kulua ennen kuin pääsin päivittämään edellisen neulatuftauskurssin kuulumisia. Vantaan kurssin viikonloppuosuus oli marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja monenlaista silloinkin taas ehdittiin kokeilla.
Periaatteessahan neulalla tuftaaminen on varsin helppo tekniikka, joka ei vaadi mitään kummempia ennakkotaitoja. Kun tekniikasta innostuttiin Suomessa muutama vuosi sitten, käytettiin lähinnä isoa neulaa (jota kymppineulaksikin voi kutsua) ja paksua, pörheää villalankaa. Pörheä lanka onkin tekniikkaan tutustuvalle helppo kaveri, sillä se toimii yleensä aina. Nykyään tuftatessa käytetään sekä laajempaa lankavalikoimaa että erikokoisia neulojakin. Ja käsitöiden tekijähän sen tietää: kun ruvetaan kokeilemaan ja testaamaan materiaaleja, ei aina kaikki toimi ihan yksi yhteen. Pitää hakea sopivaa pohjakankaan, neulan ja langan yhdistelmää. Hauska puoli neulatuftauksessa on se, että kun yhdistelmä toimii, työ sujuu joutuisasti ja valmista tulee nopeasti.
Myynnissä on pohjakankaita, jotka on ihan tarkoitettu tuftaukseen, mutta samalla nimelläkin myytävät (Monks Cloth, munkinkangas) voivat olla erioloisia eivätkä kaikki liikkeet suinkaan ilmoita lisätietoja esimerkiksi lankamäärästä per sentti tai tuuma. Sen vuoksi netistä tilaaminen on välillä hankalaa.
Neulatilanne on sekin ongelmallinen, sillä huono väline pilaa aika äkkiä innostuksen. Meiltä ei ihan joka paikasta saa hyvää ja edullista neulaa, minkä vuoksi yleensä käypä vaihtoehto on tilata neula netistä ulkomailta.
Lankoja sen sijaan saa ja monenlaisia, joten siltä osin ei tarvitse harmitella.
Vantaalla kokeiltiin reippaasti monenlaisilla langoilla ja pohjakankailla ja huomattiin, että yllättävätkin pohjakankaat toimivat varsin hyvin. Opettajana huomasin, että työkalupakissa on hyvä olla myös setti pieniä viiloja, sillä neuloja joutuu välillä myös vähän korjailemaan…
Ja tässä kurssin satoa:
Paksu lanka täyttää tilaa yllättävänkin paljon. Kokeilemalla ja testaamalla selviää, minkä kokoinen kuvio on sopiva ja miten paljon väliin tarvitaan tilaa.
Ohuemmalla langalla saa aikaiseksi tarkkojakin kuvioita.
Villalanka ei ole ainut mahdollisuus. Makrameelangoiksi tarkoitetut puuvilla- ja kierrätyspuuvillalangat toimivat hyvin. Maun mukaan nukkalenkit voi pitää sellaisinaan tai leikata auki.
Tarkat graafiset kuviot vaativat kokeilua ja suunnittelua. Onneksi tuftattua pintaa on helppo purkaa, jos esimerkiksi väri ei tunnukaan sopivalta.
Paratiisilinnussa on kokeiltu monenlaisia materiaaleja.
Tässä pohjakangas on haastava, mutta herkullinen työ eteni silti sisulla ja päättäväisyydellä.
Väri- ja materiaalikokeiluja – ja pohjakankaana Ikean alenurkasta hankitusta torkkupeitosta saksittu pala.
Söpö shiba – ohuella langalla ja ohuemmalla langalla pystyy tuftaamaan pienempiäkin yksityiskohtia.
Harmaata ja erilaisia vihreitä sävyjä. Ihan kuin katselisi lentokoneesta maisemaa.
Ensi vuoden puolella tuftataan taas! Vantaan kurssi on tällä erää täynnä, mutta jonoon kannattaa aina ilmoittautua, koska tilanne elää koko ajan. https://ilmonet.fi/course/V230570
Vantaan kurssin info on 1.2.
Kauniasissa on sen sijaan tilaa. Sama kurssi, sama ope 🙂 https://www.opistopalvelut.fi/kauniainen/course.php?l=fi&t=6814
Kauniaisten kurssin info on 8.12.
Molemmilla kursseilla voi halutessaan ostaa neulan opettajalta, helpottaa varustehankintoja.
Ei kommentteja