Niin vain ehti kuukausi ja vähän ylikin kulua ennen kuin pääsin päivittämään edellisen neulatuftauskurssin kuulumisia. Vantaan kurssin viikonloppuosuus oli marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja monenlaista silloinkin taas ehdittiin kokeilla. Periaatteessahan neulalla tuftaaminen on varsin helppo tekniikka, joka ei vaadi mitään kummempia ennakkotaitoja. Kun tekniikasta innostuttiin Suomessa muutama vuosi sitten, käytettiin lähinnä isoa neulaa (jota kymppineulaksikin voi […]
Kuluneiden kuukausien aikana yksi jos toinenkin enimmäkseen tietotyön parissa työskentelevä on saanut luvan sopeutua lyhyempiin tai pidempiin digiloikkiin. On opeteltu opiskelemaan, opettamaan ja pitämään kokouksia verkossa, käyty messuilla verkossa, kuunneltu webinaareja, tuijotettu läppärin pienehköltä ruudulta joogaopettajan ohjaamia liikkeitä… Siinä vaiheessa, kun vielä ajateltiin, että ihan kohta tämä etäily loppuu, tulin ilmoittautuneeksi verkkokurssille Luova luonnoskirja ajatuksena […]
Opettajaopiskelijakollegan kanssa tuli puhe siitä, miten erityistä tukea tarvitsevista oppijoista tulee tietoiseksi vasta sitten, kun on alalla töissä tai kun lähipiirissä on joku, jolla on oppimisessaan vaikeuksia. Yleisellä tasolla olen toki ollut tietoinen aiheesta, mutta vasta kun opetusharjoittelussa kohdalleni osui lukivaikeuksista kärsivä opiskelija, tajusin, miten vähän tiesin. Tunsin itseni kädettömäksi. Kai opettajallakin – vaikka ei […]
Lueskelin vastikään Satu Pihlajan kirjaa Aikaansaamisen taika. Näin johdat itseäsi. Siinä kerrottiin, miten ajatukset kulkisivat mielellään tuttuja hermoratoja pitkin, koska uusien hermoratojen luominen kuluttaa energiaa. Uuden opiskelu siis voi aiheuttaa kitkaa jo senkin vuoksi, että opiskelu jos mikä panee vaihteet rutisemaan, kun uusi aines runnoo itselleen tuoreita hermoratoja. Viime kuukausina olen melkein kuullut aivoissa rutinaa […]
Elämänmenoa, Kirjoittamisesta, Opettajaksi opiskelemassa / 11 syys 2021
Talotehdas mainosti tuotantoaan yllä olevalla lauseella. Osui suoraan ytimeen siinä mielessä, että olen parina viime viikkona miettinyt asiaa aika paljon. Jokunen aika sitten lehtien palstoillekin päätyi juttu, joka kertoi siitä, miten kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja oli jakanut pientaloalueille kirjeitä Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaehdotuksesta. Meillekin sellainen tuli. Kirje osui viikonloppuun, jolloin oli kädet täynnä tekemistä, joten havahduin […]
Niillä, jotka värkkäävät jotain käsin, tapaa olla meneillään useampi projekti. ”Meneillään oleva projekti” antaa ymmärtää, että homma joskus valmistuukin. Jostain syystä ilmaus tuntuu paremmalta kuin ufo… Viitisen vuotta sitten opiskelin nukkemuotoilua Jyväskylässä Taitokeskuksessa. Kymmenen viikonlopun kokonaisuus Piitu Nykopin ja Sveta Peuran opissa alkoi heinäkuun lopussa ja loppui joulukuussa, joten puserrus oli kohtalaisen tiukka, koska Espoo […]
Melkoisen monena vuotena olen jo uuteen kalenteriin merkinnyt varatuksi Tampereen kädentaitomessujen aloituspäivän. Perjantai on tuntunut mukavalta messukäyntipäivältä, sillä vaikka ihmisiä on paljon, lauantaina on vielä enemmän. Ja kun käy perjantaina, voi toipua viikonlopun ja hiplata ostoksiaan rauhassa. Yleensä katson etukäteen näytteilleasettajat ja mietin, onko jotain erityistä tarvetta materiaali- tai lahjapuolella. Kun olen oikein reipas, teen itselleni […]
Istuin työpäivän verran tekstiilien kiertotalouden mahdollisuuksiin keskittyneessä koulutuksessa, jonka järjesti Suomen Tekstiili & Muoti. Aihe kiinnosti minua toimittajana, mutta myös tekstiiliartesaanina ja ihan tavallisena kuluttajanakin. Tekstiiliteollisuuden vaikutuksista ympäristöön on puhuttu viime vuosina paljon, eikä syyttä: Suomessakin kertyy (luvun pohjana vuoden 2012 tilastotiedot) poistotekstiilejä 70 miljoona kiloa, joista kuluttajien osuus on 55 miljoonaa kiloa. Siis tuon […]
Ennakkoon ei tiedä, minkälaiset asiat painuvat muistiin ponnahtaakseen esiin, kun hetki on sopiva. Tuoksut, sävelmät, maut – melkein mikä tahansa voi kantaa sisällään muistoja. Ja tietenkin kankaat. Vuonna 1999 valmistuneesta Pikkusisar-elokuvasta muistan selvimmin sen, että siinä oli samaa kangasta, jota olin nähnyt mummullani aikapäiviä sitten. Kymenlaakson museossa käydessämme (siitäkin on aikaa jo kymmenisen vuotta) bongasin […]
