Viime syksynä pidin Kauniaisten kansalaisopistossa kaksi kurssia: toisella neulatuftattiin, toisella koukuttiin. Tänä syksynä on loistomahdollisuus kokeilla samalla kurssilla molempia tekniikoita! Kurssia pidän Kauniaisissa perjantai-iltana 9.10. ja lauantaina 10.10. Mukaan mahtuisi vielä oikein hyvin, seitsemällä osallistujalla kurssi toteutuu.
Avataanpa vähän näitä serkuksia.
Mitä tarvitaan?
Neulatuftauksesta on viime vuosina tullut jo varsin suosittua, ja usein tekniikasta käytetään yksinkertaisesti nimeä tuftaus. Käytän itse tekniikasta nimeä neulatuftaus ihan sen vuoksi, että nimi jo kertoisi, että väline on pienensorttinen. Jykevämpi tuftaus vaatii kaksin käsin käytettävän välineen ja tosituftaajat ottavat käyttöön sähköisen porakoneen näköisen laitteen.
Sekä koukkuaminen että neulatuftaaminen vaativat pohjakankaan. Koukkuamisessa käytetään useimmiten säkkikangasta, neulatuftauksessa tiiviimpää kangasta. Alla olevassa kuvassa vasemmalla säkkikangas, keskellä pellavasäkkikangas ja oikealla monks cloth -kangas. Monks cloth on ehkä maailmalla se yleisin neulatuftauksen pohjakangas, mutta se on varsin kallista. Itse olen käyttänyt aika paljon pellavasäkkikangasta, joka on paljon edullisempaa.
Neulatuftauksessa tarvitaan myös kehys, johon pohjakangas pingotetaan. Kehykseksi käy esimerkiksi vanha taulunkehys, johon kangas niitataan kiinni.
Tuftausneuloja saa nykyään jo monesta paikasta ja mallejakin on erilaisia. Alla olevassa kuvassa vasemmalla on Amy Oxfordin neula (koko 10), joita on eri kokoja. Neula on helppo langoittaa, mutta nukan pituutta ei voi säätää. Oikealla on säädettävä neula, jota käytetään kurssilla, sillä sen avulla voi kokeilla myös pitkää nukkaa, jonka voi leikata auki ryijymäiseksi pinnaksi.
Koukkuamisen välineeksi sopii esimerkiksi läppäkoukku (vasemmalla). Keskimmäistä koukkua saa ainakin Karnaluksista mattokoukun nimellä. Kaksi vasemmanpuoleista koukkua olen tilannut ulkomailta.
Miten tehdään?
Koukutessa koukulla vedetään kude pohjakankaan läpi lenkiksi oikealle puolella. Tiheä pinta näyttää hauskan helmimäiseltä. Kuteina voi käyttää monenlaisia kankaita: trikookuteesta syntyy esimerkiksi tyynynpäällisiä ja sarisilkkikuteesta iltalaukku tai koruja.
Neulatuftatessa koukku pistetään pohjakankaan läpi. Yleensä lenkkipuolta (se puoli joka on tekijästä poispäin) kutsutaan oikeaksi puoleksi ja tekijää päin olevaa puolta nurjaksi. Kumpaakin puolta voi käyttää oman maun ja suunnitelman mukaan.
Tekniikat ovat siis varsin lähellä toisiaan: toisessa vedetään läpi, toisessa pistellään läpi. Serkuksia siis.
Mitä voi tehdä?
Neulatuftaamalla voi tehdä monenlaisia juttuja, vaikka tyynynpäällisiä, istuintyynyjä, seinätekstiilejä, leuluja, kasseja ja pusseja… Neulatuftattu koristekin on kiva lisä vaikkapa laukussa.
Alla olevassa kuvassa on laukku, johon on tehty koristeeksi neulatuftattu alue. Tiheästi pistelty pinta on leikattu auki, joten pinta on unelmanpehmeä.
Tämän nallukan toinen puoli on kangasta.
Kurssilla tehdään neulatuftausta lähinnä villalangalla, mutta jos sinulla on kirjontalangoille sopiva pistokirjontaneula, voit mainiosti ottaa sen mukaan ja tehdä tekstiilejä vaikka nukkekotiin. Esimerkiksi Cloverin valikoimassa on tällaisia neuloja.
Koukkuamisella ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Anglosaksisessa maailmassa tuotoksen nimi on ragged rug, mutta suomalainen mieltää kyllä ryijyn vähän eri tavalla, joten räsyryijy ei ihan kuvaa asiaa. Räsyvirkkauksella tehty pinta (välineenä pitkä koukku/neula, jonka toisessa päässä on koukku ja toisessa päässä neulansilmä) on hyvin samankaltainen, mutta koukulla voi pintaa kuvioida vapaammin.
Myös koukkuamalla voi tehdä monenlaista vähän samaan tapaan kuin neulatuftatessakin. Materiaaleiksi käyvät monenlaiset kuteet aina tavallisesta matonkuteesta sarisilkkikuteeseen.
Trikoosta tehtäessä työstä tulee melko painava, joten se on otettava huomioon, jos tekee vaikkapa seinätekstiiliä. Toisaalta paino voi myös olla eduksi, jos haluaa tehdä esimerkiksi lattiatyynyn. Toinen puoli kannattaa kuitenkin tehdä kankaasta, jotta ompelu ja työn käsittely olisi helpompaa.
Alla olevassa pussukassa on käytetty erilaisia kuteita kudotuista kankaista ja trikoosta.
Sarisilkkikude sopii hyvin clutch-tyyppiseen pikkulaukkuun.
Sarisilkkikuteesta syntyvät myös keveät kangaskorut.
Ei kommentteja