Talotehdas mainosti tuotantoaan yllä olevalla lauseella. Osui suoraan ytimeen siinä mielessä, että olen parina viime viikkona miettinyt asiaa aika paljon.
Jokunen aika sitten lehtien palstoillekin päätyi juttu, joka kertoi siitä, miten kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja oli jakanut pientaloalueille kirjeitä Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaehdotuksesta. Meillekin sellainen tuli. Kirje osui viikonloppuun, jolloin oli kädet täynnä tekemistä, joten havahduin aiheeseen vähän jälkijunassa, kun naapuri asiasta puhui. Sitten tulikin kurja olo.
Kaupunki haluaa tiivistää asumista ja sillä kulmalla, missä kotimme on, yleiskaavaehdotuksen rakennustehokkuusluvut ovat aika hurjat: alue saattaisi jossain vaiheessa muuttua pientalovaltaisesta alueesta vähintääkin rivi- tai pienkerrostaloalueeksi.
Ulkopuolelta katsoen ei ehkä vaikuta ollenkaan pahalta – ihmisethän tarvitsevat asuntoja eikä tuo kai nyt vaikuta sellaiselta asialta, joka hetkauttaisi mielenrauhaa. Miksi sitten menetin yöuneni ja aloin vimmaisesti tutkia Oikotien asuntoilmoituksia?
Kunnossapitoa: viime vuonna tehtiin salaojaremppa.
Talomme on vuokratontilla, niin kuin monella muullakin täällä. Mitä tapahtuu, jos yleiskaavaehdotus menee ehdotettuine lukuineen läpi? ”Kaupungilla ei ole intressiä lähteä tiivistämään omilla tonteillaan. Yleiskaava tarjoaa mahdollisuuden yksityiselle tontinomistajalle, joka voi esimerkiksi peruskorjausvaiheessa miettiä, haluaako tontilleen tehokkaampaa rakentamista.” (Lainaus Länsiväylä-lehden jutusta.)
Ota tuosta nyt selvää. Siis että ehdotetaan tiiviimpää rakentamista alueelle, jossa on runsaasti kaupungin vuokratontteja, mutta kaupungilla ei ole intressejä? Kiitos vain, mutta tuollainen lausuma ei ole omiaan huojentamaan huolta: entäs sitten, kun vuokra-aika loppuu?
Yöunien menettämisen lisäksi päässä alkoi risteillä miljoona ajatusta: Oliko totaalisen älytöntä heittäytyä minimituloiseksi yrittäjäksi siinä iässä, jolloin ei enää halutessaan ole mitään mahdollisuutta saada palkkatöitä? Tuli tehtyä se salaojaremppakin, olisikohan selvinnyt ilman? Jos muuttaa pitää, mistä löytyy asunto, johon mahtuisivat myös osan aikaa käsityöyrittäjän hommia tekevän koneet ja materiaalit, kun töiden vuoksi ei voi muuttaa pääkaupunkiseudulta pois eikä täälläkään hankalien liikenneyhteyksien päähän? Pitäisikö panna jo nyt kangaspuut myyntiin? Kannattaako enää tehdä talolle mitään, jos uhkana on, että vuokrasopimusta ei jatketa?
Kun on käsillä tekijä, tarvikkeita riittää…
Ei tunnu hyvältä ei. Vaikka puskutraktorit eivät tietääkseni vielä odota nurkan takana, epävarmuus asettui taloksi. Jos kaupungin kaavoituspuolen väki ja muut asianosaiset haluavat todella vakuuttaa, ettei ole huolta, niin jalkautukaa ihmeessä näille kulmille. Voin tarjota kahvit kuistilla. Mutta lupaukset haluan kirjallisena.
PS. Muistutus on tehty, nyt kun vielä voi vaikuttaa. Onneksi naapurustosta löytyi vankkaa asiantuntemusta aiheesta.
Ei kommentteja