Aina ei tarvita uutta, jos vain viitsii nähdä vähän vaivaa

Ei kommentteja

Taitoliitto on valinnut vuoden 2021 käsityötekniikaksi parsimisen ja paikkaamisen. Jos mennään taaksepäin vaikkapa kymmenen vuotta, idea ei ehkä olisi mennyt läpi, mutta nyt vaatteiden huoltaminen ja korjaaminen on kerrassaan salonkikelpoista.

Olen varustanut kummankin poikamme ompelupakilla siinä vaiheessa, kun kotoa pois muuttaminen tuli ajankohtaiseksi. Pakissa on perusvälineet (kuulemma saksia ihan liikaakin) siihen, että kumpikin voi ilman kauppaan lähtemistä ommella irronneet napit, korjata pienet reiät ja parsia sukat. Kun pakkeja kokosin muutama vuosi sitten, ei parsinsienen löytyminen ollut lainkaan itsestään selvää, varsinkin jos etsiskeli jotain muuta kuin Prymin kärpässienimallia. Muistan, että kolusin tuolloin myös museokaupat, mutta huonolla menestyksellä. Pitkän etsinnän jälkeen löysin kotimaiset parsinsienet Lohjalta käsityöläispuodista.

Oman parsinsieneni sain jo aikaa sitten anopiltani. Käytössä kulunut parsinsieni on pätevä väline edelleen ja siinä on kaiken lisäksi muuan mainio ominaisuus: varsi on ontto, joten parsinneulat ovat aina tallessa.

Erilaiset niksi- ja ohjekirjat olivat todella tarpeen silloin, kun kaikkea ei voinut etsiskellä netistä. Kirjaihmisenä olen tosin sitä mieltä, että kirjat ovat edelleen lyömättömiä monella tapaa, joten vilkaistaanpa muutamaa vaatehuoltoon ja vaatteiden korjaamiseen liittyvää opusta.

Lapsena selailin usein äitini Jokanaisen niksikirjaa. Lukea en vielä osannut, mutta Helena Maliston kuvat olivat hauskoja. Viisikymmenluvulla ilmestynyt kirja oli varsinainen aikansa Niksi-Pirkka, ja siitä otettiin monta painosta. Aikansa tuotehan kirja on, mutta siitä voi edelleen löytää aivan päteviä ohjeita esimerkiksi vaatteiden korjaamiseen.

Aika muuttuu ja sitä mukaa muuttuvat myös niksit. Kahdeksankymmentäluvulla sain lahjaksi kirjan Uusi jokanaisen niksikirja. Kirjassa huomautetaan, että “enää ei riitä pikkuniksien tunteminen, nyt on tunnettava myls asioiden taustat, tiedettävä miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla”. Kirja on jaoteltu neljään osioon, jotka käsittelevät siivousta, pyykinpesua ja tekstiilien hoitoa, hyvää oloa sekä ruokaa. Tässä vaiheessa on jo huomattu, että ohjekuvat ovat tarpeen – viisikymmenluvun kirjassa kuvat olivat pelkästään kuvitusta. Tai somistusta, niin kuin kansilehdelläkin kerrotaan.

Edeltäjänsä tapaan tässäkin niksikirjassa osa on käypää tietoa, osa vanhentunutta tavalla tai toisella.

Viime vuosina on maailmalla ilmestynyt tukku korjaamiseen ja erityisesti näkyvään korjaamiseen (visible mending) liittyviä kirjoja. Kotimaisia kirjoja on aihealueelta ilmestynyt teemavuoden kynnyksellä kaksi: Arkivé Atelierin Huolla. Vaatteet, kengät, asusteet (Gummerus) ja Anni Ignatiuksen Korjaa kauniiksi. Käsikirja kodin vaatehuoltoon (Moreeni).

Huolla pysyy nimensä mukaisesti tiiviisti vaatteiden, kenkien ja asusteiden huollon alueella. Siitä riittääkin asiaa paljon. Kokonaisuutenta kirja pysyy tyylissään: ulkoasu on hillitty, samoin kuvitus.

Huoltotoimista lienee vaikea keksiä erityisen informatiivisia kuvia, joten kuvat ovat lähinnä kuvituskuvia. Myös tekstin tyyli on jollain tapaa hyvin hillittyä, suorastaan muodollista. Makuasioitahan nämä ovat, mutta ehkä pieni hiven rentoutta olisi parantanut luettavuutta. Pieni kirjasinkoko ja tiheä teksti eivät palvele silmäiltävyyttä, siihen olisi kannattanut kiinnittää huomiota.

Plussaa on toki paljon: kattavasti tietoa eri kangas-ja nahkalaaduista sekä tarvittavista aineista ja välineistä. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että erilaisia vaateharjojakin on vaikka minkälaisia. Tukeva tietopaketti siis hänelle, joka todella haluaa paneutua vaatteidensa, kenkiensä ja laukkujensa hyvänä pitämiseen.

Korjaa kauniiksi on aivan toisentyyppinen kirja. Alussa  kerrotaan lyhyesti vaatteiden huollosta (tahranpoistotaulukko, hienoa!), mutta suurin osa on varattu vaatteiden korjaamiseen liittyviin ohjeisiin. Väliin mahtuu osio vaatteiden muokkamisesta ennen käyttöä. Osin mielestäni hiukan turha lisä: esimerkiksi muotolaskosten ompelun vinkki jää vajaaksi, jos vain kerrotaan, miten muotolaskokset ommellaan.

Kirja on hyvin käytännönläheinen ja ohjeita on moneen lähtöön ja monenlaisten vaatteiden korjaamiseen.

Lähinnä keskitytään pieniin korjauksiin, jotka on kohtuullisen helppo ja usein nopeakin tehdä. Tämä palvelee hyvin esimerkiksi lapsiperheitä, mutta toki muitakin. Useinhan korjaaminen ei ole vaikeaa, vaan vaatii ennemminkin vain ryhtymistä (irronneet napit ja ripustuslenkit, karanneen nyörin pujottaminen nyörikujaan).

Kuvia ja vaihekuvia on paljon, joten kirjasta on helppo löytää se, mitä etsii ihan pelkällä selailulla.

Kirja on helposti lähestyttävä ja rohkaisee tarttumaan toimeen: pienten korjausten tekeminen ei ole vaikeaa ja mitä enemmän tekee, sitä taitavammaksi tulee. Opus sopii mainiosti vaikkapa juuri kotoa muuttavalle nuorelle tai kelle tahansa, joka tahtoo oppia lisää aiheesta.

 

PS. Jos vaateniksit kiinnostavat, kannattaa tutustua myös Irmeli Castrénin kirjaan Vaateniksit. Huolla, korjaa ja kunnosta (2014).Vinkit on numeroitu (300), ja kuvia on niukasti, joten kirja vaatii vähän enemmän kärsivällisyyttä.

 

 

 

 

Ei kommentteja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *