sAmOilemassa 4

Kuluneiden kuukausien aikana yksi jos toinenkin enimmäkseen tietotyön parissa työskentelevä on saanut luvan sopeutua lyhyempiin tai pidempiin digiloikkiin.  On opeteltu opiskelemaan, opettamaan ja pitämään kokouksia verkossa, käyty messuilla verkossa, kuunneltu webinaareja, tuijotettu läppärin pienehköltä ruudulta joogaopettajan ohjaamia liikkeitä…

Siinä vaiheessa, kun vielä ajateltiin, että ihan kohta tämä etäily loppuu, tulin ilmoittautuneeksi verkkokurssille Luova luonnoskirja ajatuksena nujertaa piirtämislukkoni. Tuolla kurssilla tapasin monta erilaista piirtäjää, joista useampaa ryhdyin myös seuraamaan Instagramissa.

Yksi heistä oli Nina Rantapuu, ja jossain vaiheessa huomasin, että hän oli pannut pystyyn kiinnostavan Oma taidekoulu -sivuston, jossa oli jaossa tietoa ja vinkkejä taiteen itseopiskelijoille. Kun vielä huomasin, että hän piti myös fb-livejä, ajattelin, että tässäpä kiintoisa konsepti myös ope-opiskelijalle havainnointia varten:ei-institutionaalista opetusta. Panin siis viestiä menemään ja kysäisin, voisinko tulla havainnoimaan fb-liveen. Se sopi ja sain vielä ehdottaa aihettakin (harvinainen etu havainnointirintamalla;-) Päiväksi sovittiin 15.11. ja aiheeksi sekatekniikka. (Kuvat ovat kuvakaappauksia Oma taidekoulun sivuilta.)

 

 

Perjantaina 15.11. klo 18 istahdin koneen ääreen ja suuntasin Facebookiin.

Ja olihan se jännää ja vähän erikoisen oloista: ollaan yhtä aikaa linjoilla, mutta osallistujana voit keskustella vain kirjoittamalla chattiin. Liven pitäjä ei tiedä, ketä on linjoilla, ellei chattiin siitä kerro. Nina pyysikin kertomaan, keitä on mukana ja olihan meitä muutama ilmoittautuja (kuulolla olijoita oli kyllä enemmänkin). Ja onhan se nyt mukavampaa edes tietää niiden nimet, jotka ovat mukana, se tuo mukaan sitä kaivattua vuorovaikutteisuutta, varsinkin jos chattiin syntyy jonkinlaista keskustelua.

Kaikenlaista uutta asiaa sitä ehtikin noin tunnin aikana tulla esiin sekä Ninan esityksestä että chatin kautta. Kirjavinkinkin nappasin lennosta ja lähdin näpyttelemään verkkoantikvariaattiin tilausta – eiköhän sekin jo kerro, että oli kiinnostavaa.

Tahtia ei haitannut edes se, että jossain vaiheessa esitystä kuulijat eivät nähneetkään kuvia, joista Nina kertoi. Ja kun kertoo, ei pysty joka hetki tutkailemaan chatin kommentteja, joissa alettiin ihmetellä, että ei näy mitään… Jos näiden koronakuukausien aikana ei olisi muuta digitaalisuudesta oppinut, niin ainakin sen, että aina kaikki ei mene ihan sujuvasti keneltäkään. Lohduttavaa sekin.

 

 

Kumman nopeasti aika kului. Eniten nautin rauhallisesta tahdista ja tyylistä, joka ei pakottanut mihinkään. Oli lupa vain kuunnella, jos siltä tuntui. Ja ihmeesti sitä voi onnistua luomaan yhdessäolon tunnetta tällaiseenkiin opetus- ja opiskelutapaan. Se kertonee siitä, että asialla on kokenut opettaja, ei sellainen lennosta synny.

Jäi kyllä kutkuttamaan, mitä Oma taidekoulun konseptin takana on ja miten se syntyi? Joten kysytään ja annetaan Ninan itsensä kertoa.

– Innostuin itse vanhoilla päivillä taiteesta, mutta en näe vaihtoehtona oppilaitosta, joten opiskelen omaehtoisesti. Haluan myös tutkia tätä puolta.

Olen yläasteen äikän maikka ja opettanut tosi pitkään. Vuosien mittaan koulumaailma on muuttunut paljon, eikä aina parempaan suuntaan. On lippuja, lappuja ja kokouksia ja tuntuu, että oppimiselle on jäänyt yhä vähemmän tilaa. Se surettaa, sillä suurin intohimoni on oppiminen, rakastan sitä.

Olen introvertti, joka asuu maalla eikä poistu kotoa, ellei ole pakko. Nettijutut sopivat minulle, olen käyttänyt niitä myös koulussa. Minua kiinnostaa myös ei-institutionaalinen oppiminen ja sen mahdollisuudet. Kun huomasin, etten pysty koulussa käyttämään suurimpia vahvuuksiani, niin ajattelin käyttää sitten muuten. Tällä tavalla opintovapaan aikana syntyi Oma taidekoulu kuin vahingossa, seikkailuna.

Huolella tehtyjä artikkeleita, fb-livejä ja tilattavia pdf-tietopakkauksia – ilmaiseksi?

– Toistaiseksi tämä on vielä kallis harrastus. Tavoitteena kuitenkin on, että tästä tulisi jossain vaiheessa pienimuotoista yritystoimintaa, jotta eläkkeellä olisi mahdollisuus lähteä esimerkiksi ihanille taidekursseille. Tunnettuuden lisääminen tapahtuu hitaasti, mutta se sopii minulle hyvin. Kokeilen, opiskelen ja katson, mihin tämä kehittyy ja miten tätä kehitän.

 

 

Fb-live on vaativinta mitä on, mutta se on kuin kova treeni: vie juttua eteenpäin omassa päässä. Siitä on enemmän hyötyä kuin osaa ajatellakaan. Fb-live on villi ja vapaa alue, jossa on kuitenkin yhteys eläviin ihmisiin. Livessä voi myls tapahtua mitä vain – ja sitten se jää kaikkineen tallenteena näkymään kenelle vain. Liveihini on tullut aina joku paikalle: tuntuu erityisen arvokkaalta ja palkitsevalta, että ihmiset tulevat ja käyttävät aikaansa.

Minulla ei ole tarkkaa suunnitelmaa eikä suurta visiota. Teen usein niin, että katson kuukauden taaksepäin ja mietin, mikä olisi se pieni steppi, jonka haluan ottaa. Parhaat ideat tulevat minulle suunnittelematta. Esimerkiksi lokakuussa toteutettu #othaaste oli tosi tärkeä juttu, jota haluan kehittää eteenpäin. Jutut paranee, kun ne tekee uudestaan.