Sain Moreenilta viime vuoden loppupuolella arvioitavaksi Anna-Karoliina Tetrin uuden kirjan Tekstiilivärjäys. Kirja oli mukanani Espoon työväenopiston kurssillakin, ja katselin kirjasta lisää shiborivinkkejä, mutta varsinaista värjäyskokeilua en ennättänyt tehdä.
Käsillä tekijät tuntenevat ilmiön: kun idea tehdä jokin tietty juttu iskee, siihen on tartuttava kiinni heti – vaikka ihan kaikkea tarvittavaa ei olisi välttämättä käsilläkään.
Olin jo aiemmin huomannut kirjassa ohjeen avokadon kuorilla ja siemenillä värjäämisestä. Värjäämiseen tarvittiin apuaineiksi vain soodaa ja vettä, joten ostoksille ei tarvitsisi lähteä.
Jossain vaiheessa olin jopa malttanut ennakoida hieman ja muistanut pestä ja kuivattaa ainekset. Siinä vaiheessa kun päätin ryhtyä kokeiluun, huomasin, että kahden kuivatun avokadon kuoret ja siemenet painoivat vain 35 grammaa. Sillä määrällä ei isoja kokeiluja tehdä. Mutta päätetty mikä päätetty, siis pata tulille.
Sopivaa lämpömittaria etsiessäni (ostoslistalle värjäykseen sopiva mittari, joka mittaa myös matalia lämpöjä) onnistuin saamaan liemen liiankin lämpimäksi, mutta päätin jatkaa, kun alkuun olin päässyt.
Heitin pataan pätkän vanhasta lakanasta irrotettua puuvillapitsiä ja pienen nöttösen alpakka-silkkilankaa. Jos menisi ihan pieleen, ei tappio olisi suuri.
Vanhaa rosaa ei tullut, mutta ohjeessa kerrottiin, että ruskeammat sävytkin ovat mahdollisia. Tällä kertaa tuli niitä.
Taidan vielä jatkaa kokeiluja avokadon kanssa ja kerään ja kuivatan aineksia vähän isomman satsin. Sitä rosaa aion metsästää.
Kirja on hyvä opus värjärin kirjastoon: on vähän historiaa, tietoa väriaineista ja apuaineista, opastusta materiaalien esikäsittelyyn ja sitten tietoa erilaisilla väriaineilla värjäämisestä. Ja tietysti esimerkkejä. Kirjassa selvitetään muun muassa reaktiiviväreillä värjääminen (sekä kuuma- että kylmävärjäys), happoväreillä värjääminen ja mikrosssa värjääminen.
Arvelen, ettei kirja ainakaan omassa hyllyssäni pölyty käytön puutteessa.
Ei kommentteja