Kaikki eivät ole neuleneroja. Eivätkä kaikki ole oppineet neulomaan alta kouluiän. Mutta ei tosiaankaan ole häpeä olla tumpelo, sillä kun aloittaa nollapisteestä, kehityskaari voi olla huima.
Minusta on mukava neuloa, mutta lasken itseni vieläkin noviisiluokkaan. Usein huomaan myös olevani tumpelo. En muista, miten jokin pieni juttu piti tehdä tai sähellän silmukoiden kanssa. Mutta hei, ei kaikkea tarvitse muistaa, kun on kirjat (ja netti)!
Noviisitaustani vuoksi suhtauduin jo ennakkoon suopeasti Moreenin kirjaan Neuleita tumpelolle. Kirja on Sarita Koskivalkaman käsialaa.
Parasta kirjassa ovatkin mielestäni vaihekuvat, jotka kertovat, miten mikäkin tehdään. Vaikka luominen:
Tai karanneen silmukan metsästys:
Kyllä vanhat kunnon kuvasarjat ovat vieläkin (vaikka on You Tube) hyvä apu, kun pitää saada tolkkua jostain yksityiskohdasta. Pisteet siis kuvasarjaohjeista ja muistakin perusasioiden selvityksistä.
Ohjeista ryhdyin kokeilemaan reippaasti Smaragdikämmekkäitä, koska arvelin, että pieni haaste olisi tarpeen. Langoiksi nappasin pari Puro-kerää, koska olen ahkerasti koettanut muuntaa varastojani keristä neuleiksi.
Nyt tulee vähän miinusta: ohje oli jossain määrin epälooginen. Tykkään ohjeista, joissa edetään systemaattisesti asiassa eteenpäin eikä selitetä väliin jotain ylimääräistä. No, kyllähän asia selvisi, kun tuumi tovin, mutta silti…
Ohje oli kuitenkin mukava, ja ihan kelpo kämmekkäät sain aikaan, vaikka lanka nyt ei ehkä ollut paras mahdollinen tähän ohjeeseen. Yksivärinen olisi ollut parempi.
Myös kuviin olisin toivonut lisää ajatusta, vaikka toki yksinkertaiset kuvat toisaalta helpottavat neuleen erottumista. Mutta esimerkiksi juuri tuo Smaragdikämmekkään käsi näytti leijuvan irrallisena taustassaan. Näytti vähän oudolta. Vähän jäin miettimään myös kannen mallin alavireistä ilmettä. Mutta ehkä se on muotia ja enemmän cool kuin hymyilme.
Nurinoista huolimatta kirja pääsee käsikirjastooni.
Ei kommentteja