Helmikuun lopussa Tekstiilikulttuuriseura järjesti jäsentapaamisen työpajan merkeissä. Olimme pohtineet hallituksessa, että olisi mukava järjestää jotain tekemistä, jotta tapaamiset eivät olisi pelkästään näyttelykäyntejä. Uusia juttuja suunnitellessa kaikki ei mene aina niin kuin on suunniteltu, eikä mennyt tämäkään – loppujen lopuksi ilmoittautumisaika jäi vain muutamaan päivään ja mietimme jo, pääseekö pajaan kukaan.
Olimme järjestäneet ohjaajat Korjaussarjakollektiivista: Anu Kaarina Hämäläinen ja Kristiina Tergujeff kärräsivät mobiilin vaatehuoltoaseman Craft Corneriin. Aiheena oli sashiko-kirjonta vaatteiden parsimisessa ja paikkaamisessa.
Pienen alustuksen jälkeen kukin kaivoi kassistaan oman projektinsa. Joukolla ihailtiin Kristiina Tergujeffin hauskoja esimerkkejä (mitä ei voi peittää, sitä kannattaa reilusti korostaa) ja tutkittiin oikeita sashikolankoja ja -neuloja.
Keskustelu rönsyili japanilaisesta kulttuurista kansallispukujen oikeanlaiseen käyttöön; viimeksi mainitusta olikin monenlaisia mielipiteitä! Mutta kaikkein parasta oli, että jokainen sai olla oma itsensä. Saattoi puhua tai olla puhumatta ja tehdä juuri sellaisia pistoja kuin huvitti. Välillä pöydän ääreen laskeutui viihtyisä hiljaisuus, kun kaikki keskittyivät pistojen tekoon.
Opiskelin useamman vuoden Käsityön taiteen opintoja. Yksi ilta viikossa plus aika moni viikonloppu oli omistettu noille opinnoille. Oli hienoa oppia uutta, mutta vähintään yhtä hienoa oli tehdä yhdessä. Kun istuin jäsentapaamisessa huolettomia pistoja kirjoen, tunnistin sen saman ilon, jota koin istuessani yhdessä muiden kurssilaisten kanssa Ahertajantiellä. Niitä hetkiä on ikävä. Ja ikävä on kyllä myös nukkemuotoilun opintoja, vaikka se syksy, jolloin matkattiin kymmenenä viikonloppuna Jyväskylään, olikin aika tiukka
Joka tapauksessa sashiko-työpajasta jäi hyvä mieli. Ja lisäähän on tulossa ensi kuussa:-)
Ei kommentteja