Viime syksyn kässäsaldo

Kirjoittamisessa deadline on hyvä kannustin: painokoneet eivät odottele puuttuvan inspiraation vuoksi. Toisinaan itselle annettukin deadline auttaa, ja tietysti on kiva, jos joululahjaksi suunniteltu käsityö valmistuu niin, että sen voi kääräistä joulupakettiin ajoissa.

Viime syksynä kävin kahdella kurssilla, Kauniaisissa Leena Nurmen vetämää tilkkutyökurssia ja Vuosaaressa Tupu Mentun Printti ja pisto -kurssia, jolle olen mielinyt jo aiemminkin. Kummallekin kurssille mennessäni päätin, että jotain pitää saada valmiiksikin.

Näin Leenalla kivan pussukan ja kysyin ohjetta. Monitaskuinen pussukka oli paikoin vähän kimurantti ommeltava, mutta vaiva kyllä kannatti, sillä otin pussukan heti sen valmistuttua käyttöön. Nyt pitäisi ommella toinenkin, ettei oppi unohdu.

Pussukan jälkeen valmistui pieni kaitaliina modernilla mallilla, jossa ei tarvinnut stemmata liikaa pieniä osasia.Tuli heti käyttöön sekin.

Muutama vuosi sitten tein edesmenneen isäni vanhoista flanellipaidoista torkkupeiton, joka on ollut kovassa käytössä kotisohvalla. Nuorempi poikamme toivoi saavansa samantyylisen flanellisen torkkupeiton, joten päätin panna sen alkuun kurssilla. Kun vähän panin vauhtia masiinaan, sain peiton valmiiksi jouluksi. Malli oli vapain mahdollinen: ensin isot tilkut ja sitten tilkkeeksi pieniä. Taustakankaaksi ostin harmaata flanellia.

Jätin peittoon yhden taskunkin.

Osa tilkuista oli loppujen lopuksi tosi pieniä.

Joulumysteerikaitaliina jäi kesken. Päällikangas on valmis, mutta pohdin vielä taustakangasta…

Printti ja pisto -kurssilla opin hauskan tekniikan, jota Tupu Mentu on muokkaillut Alabama Chanin -tekniikasta, jossa yhdistellään kankaanpainoa, käsinkirjontaa ja leikkelyä. Materiaalina käytetään trikoota. Rento tekemisen tyyli sopii minulle kuin nenä päähän.

Kokeiluna valmistuivat kahta vanhaa t-paitaa yhdistelemällä irtohihat, jossa käytin omaa sapluunaa. Siitä mukava kirjontatapa, että ei tarvita kehystä, koska kirjotaan kaksinkertaiselle trikoolle.

Jo kertaalleen värjäämällä muokatun t-paidan uudistin käyttämällä reippaan vihreää trikoota, kullanväristä kankaanpainoväriä ja StencilGirl Productsin sapluunaa.

Sapluuna oli niin kiva, että ompelin vielä hamosen, johon käytin samaa sapluunaa. Päällikerros on mustaa trikoota, alimmainen kerros harmaata.

Kiva hame pitää, on jo käynyt pesukoneessakin.

Joulupukin konttiin päätyi huivi, jota varten värjäsin alapuolen kankaan (koska kaupassa ei ollut sopivaa väriä) ja kirjoin valmista printtikangasta. Tähän työhön en leikellyt reikiä.

Miellyin tekniikkaan niin kovasti, että ponchoa varten on jo kankaatkin valmiina ja yksi monta vuotta odottanut puseron tuunaus kesken.

Olen hidas neuloja, joten neulomani villapaidat voi laskea yhden käden sormilla. Menneenä syksynä päätin, että kummityttö saa ainakin yhden isomman neuleen, kun on vielä niin pieni, että neuleen voi odottaa valmistuvan säällisessä ajassa. Vähän vajaa nelivuotiaalla neidillä on vielä pinkki vaihe meneillään, joten neuloin hänelle Klompelompe-kirjan mallilla neuletakin ja vielä kaulurin, koska lankaa jäi sopivasti.

Tämä neulomus rohkaisi minua ostamaan langat aikuisen villapaitaan, mutta ajattelin ennen sitä neuloa valmiiksi ainakin yhden kesken olevan pienemmän neuleen.

Nyt pitäisi vain keksiä, mihin kesken olevaan tarttuisi ensimmäiseksi – ja mitä uutta juttua alkaisi toteuttaa:-)