Neiti numero neljä

Ei kommentteja

Niillä, jotka värkkäävät jotain käsin, tapaa olla meneillään useampi projekti. “Meneillään oleva projekti” antaa ymmärtää, että homma joskus valmistuukin. Jostain syystä ilmaus tuntuu paremmalta kuin ufo…

Viitisen vuotta sitten opiskelin nukkemuotoilua Jyväskylässä Taitokeskuksessa. Kymmenen viikonlopun kokonaisuus Piitu Nykopin ja Sveta Peuran opissa alkoi  heinäkuun lopussa ja loppui joulukuussa, joten puserrus oli kohtalaisen tiukka, koska Espoo ja Jyväskylä eivät ole ihan vierekkäin. Mutta kivaa oli ja kurssilla oppi paljon itselle ihan uutta. Kirsikkana kakussa olivat tietenkin mukavat kurssikaverit.

Jokainen teki oman valumuotin ja kurssin aikana ehdin tehdä osat kahteen paperimassanukkeen ja kahteen posliininukkeen. Kolme nukeista sain ihan valmiiksikin.

Debytantin puin pitsiasuun. Kurssikaveri-Ailalta sain ostaa tuolin, joka sopi nuken tyyliin ihan nappiin.

Estraditaiteilija Honeysuckle sai siniset bling-bling-vaatteet ja hohtavan esiintymisalustan. Honeysucklen tein lahjaksi sisarelleni, joten nukke muutti kotipaikkaa melkein heti valmistuttuaan.

Landeleidi on posliiniosastoa. Tästä nukesta halusin tehdä ihan erilaisen, joten hänestä tuli emäntä kera vasikan ja hangon. Ja tietenkin piti olla asiaan kuuluva mainoslippis (johon en jaksanut tuhertaa merkkejä, mutta väristä tunnistaa;-).

Sitten tuli väsähdys. Ajattelin, että vedän henkeä vähän aikaa ja teen neljännenkin nuken valmiiksi. Tein valmistelut (kropan luuranko ja aluspuku), mutta jokin vain tökki. En millään keksinyt, minkälainen viimeisestä nukesta tulisi ja olin aika kyllästynyt samaan naamaankin. Aina välillä koetin miettiä nuken hahmoa, mutta pää löi tyhjää. Niinpä nukke jäi odottamaan valmistumistaan todella pitkäksi aikaa.

Jossain vaiheessa ajattelin tekeväni nukesta Humisevan harjun Cathyn – mieleeni oli jäänyt elävästi Hämeenlinnan kaupunginteatterin näytelmäversio, ja idea putkahti jostain mielen arkistoista. Makustelin ideaa pitkään ja mietin vaatteita, mutta en päässyt sen pidemmälle. Aina tuli jotain muuta.

Koronakevään jälkeen päätin, että nukke on saatava valmiiksi. Aikarajaksi asetin elokuun lopun. Ja kas, kun ryhtyy eikä vain pohdi ryhtymistä, saa jotain valmistakin aikaan.

Aloitin urakan etsimällä nukelle uutta tukkaa, sillä muuten mistään ei tulisi mitään. Löysin varastoistani tummaa ja punaisenruskeaa tukkamateriaalia. Tumma oli liian tummaa, joten nukesta tulisi punapää. Ongelma oli vain se, että en mitenkään pystynyt näkemään Cathya punapäänä!

Suunnitelma meni siis vaihtoon, mutta halusin silti säilyttää jotain alkuperäisestä ideasta. Joten olkaa hyvät, tässä hän on: vielä nimetön neiti numero neljä mukavassa trikooasussaan lukemassa Humisevaa harjua alkukielellä. Helposti leikeltävän, liimattavan ja koottavan digitaalisen printin ostin Etsystä.

Ongelmia aiheutti myös tuoli, sillä minulla valmiina olevat olivat joko liian pieniä tai liian suuria. Yhtenä yönä unta odotellessani pohdiskelin erilaisia ratkaisuja, ja keksin, että lukutuokioon sopisi hyvin säkkituoli. Löysin täysikokoisen säkkituolin kaavan ja mitat netistä ja armas puolisoni laski minulle sopivat mitat nuken säkkituoliin.

Isompia ja pienempiä tilkkuja varastoissa riittää. Nuken leggarikangas on Nuppuprintin ja säkkituoli Kässäkerho Pom Pomin pellavaa, pusero jotain resoria. Vaaleanpunaisen käyttäminen johtuu paitsi leggareiden kukista mutta myös Anna-kirjoista: Annahan halusi vaaleanpunaista mekkoa, vaikka se ei sopisikaan punapäille…

 

Ei kommentteja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *