Kun Tiina pyysi minua viime vuonna mukaan kirjaproggikseen, joka käsittelee vaatteiden tuunausta, ilmoitin heti olevani valmis. En tainnut edes kysyä tarkempia tietoja. Miksikö? No, ensiksikin olen oppinut luottamaan Tiinan ideoihin ja toiseksi teema oli kiinnostava kuin mikä. Ja kolmanneksi pari tuunausjuttua oli mielessä muutenkin. Tietysti olin myös äärettömän hyvilläni.
Lisäpontta antoi tieto, että kustantaja on Maahenki. Maahengen kirjat ovat aina hienoja.
Kesäkuumalla pohdin villakangastakin uutta elämää kokeilemalla erilaisia lankoja haarukkanyöriä varten. Testasin ja mittasin, mallailin värejä. Löytyi sopivasti nyörihaarukassa luistava lanka eikä nyörien ompelu takkiin loppujen lopuksi ollut ollenkaan niin hidasta kuin ajattelin. Seuravaa talvea varten on tarkoitus tuunata takkia vielä lisäämällä kumpaankin hihaan pari heijastavaa nappia. Samalla uusin napit muutenkin, sillä yksi singahti teille tietämättömille. Koska varanappia ei ole, uusin luultavasti kaikki napit – värikkäiksi!
Tuunausvireen ansiosta yhdet kauan palvelleet kesähousut saivat vielä armonaikaa, kun paikkasin ja kirjoin polvet. Kyllä hyvä vaatekappale ansaitsi vielä yhden mahdollisuuden.
Tupu Mentun Printti ja pisto -kurssi lisäsi vettä myllyyn oikein roimasti, kun rupesin tuunaamaan vanhaa ja tekemään vähän uuttakin Alabama Stitch -hengessä. Oli aika huimaa nähdä tuotoksensa kirjassa.
Kun sain tekijäkappaleen, olin ihan täpinöissäni ja olen kyllä vieläkin. Niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Kyllä nyt piisaa ideoita! Itse asiassa ideoita alkoi jo putkahdellakin…
Saattaa hyvin olla, että tuunaus lähtee lapasesta, mutta sehän ei haittaa ollenkaan. Pari hommaa on jo idullaan. Pitkään (välillä jo unohtuneenakin) jossain korin pohjalla odottanut alesta ostettu Gudrunin puuvillaneule (joka oli liian iso) on jo edennyt niin pitkälle, että olen leikannut etukappaleen kahtia ja kirjonut reunat. Seuraava askel on kiinnittää koppiskangasta koristeeksi paitaan.
Talvella pohdin, mitä tekisin tummansiniselle villatakiklle. Se on lämmin ja mukavan pitkä, mutta vähän yksivakainen. En raaski panna sitä kiertoonkaan, sillä olen saanut sen joskus veljeltäni. Olen päätymässä kirjontapuuhiin ja lankakin on jo valmiina, kaunista indigovärjättyä Aurinkokehrältä.
Musta Jonetin liivimekko lähtee pikapuoliin uudelle tuunauskierrokselle. Edellisellä kerralla tuunailin pitkää liivimekkoa Käsityön taiteen perusopinnoissa, mutta olen kyllästynyt tuunailuihini. Päätin siis ratkoa aplikoinnit ja reunakirjailut pois ja tehdä jotain muuta. Yksivärinen vaate on kuitenkin helppo uudistaa ja pellavalle on huoletonta kirjoa. Se, mitä kirjon, on vielä mietintämyssyssä.
Vanhan vaatteen uudistaminen on minusta rentoa puuhaa: jos vaatetta on käyttänyt jo pitkään, malttaa tehdä kokeiluja eikä niin kauheasti harmita, jos kaikki kokeilut eivät osu ihan nappiin. Tutustukaa kirjaan ja tutkailkaa vaatevarastoanne – sieltä voi löytyä vaikka mitä unohdettuja helmiä.
Ei kommentteja