Kuukauden kootut

Kuukauden aikaan on tullut tehdyksi yhtä ja toista – paitsi bloggaamista. Kuukauden alkuun osui juhlapäivä: olen vuoden verran leiponut kaiken pehmeän leivän (sekä vaalean että tumman) kotona omin pikku kätösin. Enimmäkseen olen käyttänyt tuttuja vakioreseptejä, mutta nyt kun lisääntyvä valo tuo virtaa, tekee mieli kokeilla eri reseptejä testausmielessä. Vuosi leivontaa -juhlaleiväksi leivoin pataleivän, johon käytettiin hiivaleipäjauhojen lisäksi spelttiä ja vähän saksanpähkinöitäkin. Hyvää tuli.

Ostin loppuvuodesta allakaksi muistikirjan, johon raapustelin itse kalenteriosion. Alkuun kansien väri vaikutti ihan kivalta, mutta aika pian se alkoi tympiä. Koska kansissa on kuminauhasysteemi, olin liian laiska tehdäkseni irtokannet ihan ommellen. Niinpä etsin viime syksyn tilkkutyökurssista jääneitä jämätilkkuja, käytin tekstiililiimalakkaa ja liimasin ja lakkasin tilkut kanteen. Lopuksi koristelin kannet valkokynällä. On paljon mukavampi ottaa allakka esiin, kun kannet piristävät.

Näyttelykäynnillä Didrichsenillä tarttui mukaan pieni söpö kudontakehys, joka innosti heti kokeilemaan. Olin juuri ollut ryijykurssilla ja penkonut vanhoja lankoja, joten materiaalit olivat lähellä. Syntyi minikokoinen ryijy:

Toisena kokeiluna pujottelin kuvakudoksen ilman kummempia suunnittelmia:

Hauskaa puuhaa! Kehys on niin pieni, että valmista saa kohtuullisen nopeasti.

Pari kolme viikkoa sitten sain mahdollisuuden tehdä Glimsin museokauppaan koristemunia. Mehiläisvahan ja värien kanssa pelaaminen on kivaa, mutta sitä edeltää tyhjennys- ja puhdistusurakka. Kun kolmekymmentä kananmunaa tyhjentää ja puhdistaa, tietää kyllä tyhjentäneensä. Oheistuotteena syntyi pannukakku, kakkupohja ja pakkaseenkin meni muutama kananmuna odottelemaan seuraavaa pannukakun tekoa.

Tyhjentämisen, puhdistamisen, koristelun ja satiininauhan kiinnittämisen jälkeen oli vuorossa kevyt lakkaus. Sen jälkeen ripustin munat orsille kuivahtamaan.

Sitten pakkasin munat kennoihin…

…ja tein jokaiselle pienen kipposen, johon munan voi pakata, jotta ostajan on se helpompi kuljettaa:

Käykää kurkistamassa Glimsissä!

Jokainen tyhjennyssessio ei suju toiveiden mukaan, vaan aina jokunen kuori särkyy. Onneksi kuorenpalat voi käyttää – vaikka mukinaluseen:

Olen pitkään (siis tosi pitkään) miettinyt, minkälainen pikku matto sopisi pienempään wc:hen. Jostain tuli tarmonpuuska ja aloin pilkkoa vihreää kudetta sopiviksi tilkuiksi. Kun tilkut piti vielä silittää, jotta taittelu olisi helpompaa, hartioissa tuntui, että työasento ei ollut paras mahdollinen…

Ja sitten ompelemaan:

Ihan kelpo matto ja tekniikkakin tuli kokeiltua. Iki-ihanat käsityöaarteet -kirjassa kerrottiin, että tällaisia mattoja on tehty (ja ilmeisesti tehdään edelleen) Kuralan kylämäellä. On muuten hauska paikka, kannattaa käydä.

Hankalanmallinen wc tuntui kaipaavan vielä yhden vielä pienemmän maton, joten tein toisen. Koska olin jo vähän kyllästynyt pikku tilkkujen taitteluun ja silittämiseen, tein toisen maton trikookuteesta.

Kyllä tuntui mukavalta, kun pitkään listalla ollut ufo valmistui. Ufojen lista on niin pitkä, etten vielä ole päättänyt, mikä olisi seuraavana listalla. Ongelmahan on se, etten malta tehdä vain ufoja, vaan rupean tekemään kaikkea muutakin innostavaa. Tekeminen on kuitenkin kivaa, oli sitten ufo tai ei:-)