En pidä helteestä. Se tuntuu hyydyttävän toimintakyvyn ja laiskistaa ajattelua. Ei vain jaksa. Onneksi ihan koko kesä ei ollut paahdetta – kun katson vähän pidempää jaksoa, näyttää siltä, että jotain on saanut tehdyksikin.
Keväällä alkoi vähittäinen ompeluinnostuksen herääminen, kun päätin, että jotain kivaa pitäisi ommella, kun lähdettiin kevätmatkalle Lontooseen. Toisen itselle ommellun trikoopaidan jämäkankaista sai vielä ommeltua kummitytölle trikoopaidan, kun tein hihat vielä vanhemmista jämäkankaista. Niistä vielä vanhemmista kankaista sain ommeltua vielä toisenkin paidan.
Neulominen on minulla jatkuvaa opiskelua. Mutta kun esikoispoika kertoi kesällä odotettavissa olevasta lapsenlapsesta, päätin neuloa kunnon setin vaikka väkisin. Aloitin tutusta: sopivaa kohdetta odotelleesta Mathildedalin alpakoiden langasta neuloin junasukat ja myöhemmin pikku tumput. Seuraava projekti jo vähän jännitti, mutta pikkuinen villatakki syntyi kuin syntyikin. Että olin tyytyväinen. Minimaalinen askel superneulojille, hurja askel minulle. Malli on kirjasta Klompelompe – Ihania neuleita lapsille.
Seuraavaksi tartuin puikkoihin mielessä pieni vaunupeitto. Se sujui aika nopsasti (minun mittapuullani😉). Ja se on kyllä aika söpö!
Tämänkin ohje on samaisesta Klompelompe-kirjasta, kuten myös pikku pöksyjen ohje.
Pieni kiire kyllä tuli (osittain helteenkin takia), mutta koko setti oli valmiina, kun ihana pikku tyttö syntyi 12.8.
Kun pitelin sylissäni kahden päivän ikäistä pikkuista, se oli ihmeellinen hetki. Isovanhemmat varmaan tunnistavat tunteen.
Varhemmin kesällä tuli tieto toisesta kesän huippujutuista: nuorempi poika pääsi Ouluun opiskelemaan fysioterapeutiksi. Kun vietiin muuttokuormaa syyskuun alussa kohti pohjoista, mukaan oli pakattu myös tällainen aiheeseen sopiva tyyny. Toinen puoli on vähän hillitymmin mustavalkoinen.
Jossain kohden kesää intouduin jalostamaan kaksi kokeiluloimeen kutomaani kangaspätkää laukuiksi. Isompi meni nuoremman pojan kummisedälle, toinen (hapsullinen) on projektilaukku. Pari tehty-ruksia loppumattomaan ufo-listaan!
Järjestelin kesällä kangasvarastoani ja sain idean siirtää kauan hillotun Marimekon kankaan käyttöön pöytäliinaksi. Toisenkin kankaan (en yhtään muista, mikä ja mistä) siirsin pöytäliinakäyttöön. Kahdeksankulmainen pöytäliina vaati vähän enemmän toimia, kun piti piirtää ihan kaavakin. Tein tähän pöytäliinaan myös ohuen välivanun, jotta se olisi raskaampi eivätkä reunat heti lähtisi tuulen mukana mutkalleen. Päivänvarjon reiän vain huolittelin tiheällä siksakilla.
Pidän kovasti leipomisesta, mutta helle häiritsi sitäkin hommaa. Ei tosiaankaan huvittanut kuumentaa huushollia. Kun oli edes vähän vähemmän plusasteita, ryhdyin treenaamaan karjalanpiirakoiden tekemistä äidin ohjeiden mukaan. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, mutta nyt tuli tunne, että kyllähän näitä piirakoita pitää tehdä useammin. Kaikki kunnia isoille leipomoille, mutta tykkään näistä omista tekeleistäni enemmän. (Puhumattakaan äidin tekemistä.)
Hankin Eliisa Kuuselan Leipävallankumous-kirjan keväällä ja seurasin Facebookissa Hapanjuurileipurit-ryhmän jäsenten leipomuksia koko kesän. Mutta kun oli niin kuuma! Pari viikkoa sitten yritin eräänlaisella kokeilujuurella ensimmäisen kerran vaalean leivän leipomista, eikä tulos ollut hullumpi. Toisella kerralla tein kirjasta kreikkalaisen maalaisleivän, joka onnistui vielä paremmin. Aloittelijan tuuria ehkä…
Nyt jääkapissa odottaa Eliisalta tilattu Pikku-Diiva (siis juuri) sekä se oma juuri. (Ihan vielä en ole päässyt siihen vaiheeseen, että juurillani olisi nimet.) Ja tulossa on myös ruisleivän juuri, sillä epähuomiossa en tullut ottaneeksi juurta edellisestä ruisleipäleipomuksesta.
Niille, jotka eivät ole vielä kokeilleet, sanon, että innostavaa hommaa, mutta vaatii suunnitelmallisuutta, koska prosessi vie aikansa. Siis slow foodia, jos mikä.
Syksyn alkaminen tiesi myös kurssien alkamista. Tänä syksynä aloitin Kauniaisten kansalaisopistossa Iltatilkut. Ensimmäisellä kerralla urakoin keräämistäni jämätilkuista vähän isompia tilkkuja. Aika läjä niistä tulikin. Että mitäkö niistä tulee? Ei harmainta aavistusta vielä… Mutta jos hyvin käy, esittelen täällä joskus vielä jotain.
Ei kommentteja